Ajatuksia palapelikisoistamme ja kisaamisesta ylipäätään

Halusin näin vuoden alkuun jakaa muutamia henkilökohtaisia ajatuksia palapelikisoistamme ja palapeliurheilusta ylipäätään.

Palapelejä, jotka haluaa koota uudestaan

Olen viime aikoina kipuillut erityisesti palapeliurheiluun liittyvän kertakäyttökulttuurin kanssa, sillä kilpailuissa tuntuu usein korostuvan uutuusarvo. Kisoihin halutaan ennen julkaisemattomia palapelejä, jotta alkuasetelma olisi mahdollisimman tasaveroinen ja tuloslista vertailukelpoinen. Tämä on ymmärrettävää, mutta joskus tuntuu, että juuri se on ainoa asia, jolla on merkitystä. Tällöin palapeli ikään kuin menettää arvonsa kisan jälkeen: se on tehty kerran, eikä siihen enää palata. Monen palapelin käyttöikä jää hyvin lyhyeksi – tunnista muutamaan – ja sen jälkeen se pölyttyy hyllyssä, päätyy kiertoon tai pahimmassa tapauksessa roskakoriin.

Olen itse pyrkinyt katsomaan palapelejä enemmän kokonaisuutena ja valinnut siksi Palasina Studion kilpailuihin hyvin erilaisia palapelejä, eri valmistajilta. Ajatuksena on, että jokaisella kaudella kisoissamme pääsisi harjoittelemaan monipuolisia taitoja, kokeilemaan erilaisia kuvia, tutustumaan erilaisiin palojen leikkauksiin ja laatuihin. Samalla toivon, että kisapelit olisivat sellaisia, joihin haluaisi palata myös kilpailun jälkeen, joko uudelleen kokoamisen ilosta tai oppimismielessä.

Sama palapeli voi nimittäin tarjota useamman kokoamiskerran verran oivalluksia: seuraavalla kerralla voi testata erilaista aloitustapaa, uutta strategiaa tai vain huomata asioita, jotka jäivät ensimmäisellä kerralla huomaamatta. Parhaimmillaan kisapeli on sellainen, jonka haluaa säilyttää ja koota uudelleen myös muuten, ilman kelloa ja tuloslistaa. Siksi olen pyrkinyt valitsemaan palapelit niin, että jokaiselle löytyisi valikoimasta jokin mieluisa palapeli, jonka parissa saa nauttia aidosta onnistumisen tunteesta. Jokaisella on toki oma makunsa ja omat vahvuutensa, eikä palapelivalinnassa aina voi osua nappiin tai saada kisassa huippuaikaa, mutta usein juuri ne hetket ovatkin kaikkein parhaita oppimiskokemuksia. Ja jos kisapalapelistä haluaa päästä eroon, olen pyrinyt valitsemaan sellaisia palapelejä ja merkkejä, joille olisi mahdollisesti kysyntää myös kisakontekstin ulkopuolella.

Kilpailemisen ei tarvitse olla totista suorittamista

Toinen asia, joka on vaivannut minua on se, että kilpailu kovenee ja palapeliurheilusta on pikkuhiljaa tulossa yhä tuloskeskeisempää. Jollain tapaa totisempaa. Omaa taitotasoa voi olla vaikeaa hahmottaa, sillä palapelien vaikeusaste on jokaiselle erilainen, ja henkilökohtaiset vahvuudet sekä kokoamistilanne vaikuttavat paljon suoritukseen. Maailman huippuja vastaan kisaaminen voi tuntua myös lannistavalta ja vääristää helposti käsitystä siitä, millaiset tulokset ovat “hyviä”. On tärkeää muistaa, että esimerkiksi My Speed Puzzling alustalla näkyvä tuloslista ei ole koko totuus, eikä sinne välttämättä kirjata kaikkia aikoja.

Muihin vertaaminen onkin ehkä pahinta, mitä tässä lajissa voi tehdä, varsinkin jos on vertailuun taipuvainen tai hyvistä tuloksista motivoituva ihminen, kuten itsekin olen. Jos tuloslistalla sijoitus on viimeisten joukossa, omaa ennätysaikaa voi olla vaikeaa juhlistaa. Siksi olisikin tärkeää muistaa, että palapeliurheilussa kilpaillaan ennen kaikkea itseä vastaan. Tästä muistutan jatkuvasti itseänikin. Sillä vaikka puhummekin “urheilusta”, ajattelen, että palapelikisaamista voi harrastaa rennosti, niin, että se on ennen kaikkea hauskaa. Uskon myös, että palapeliurheilussa voi kehittyä ilman hampaat irveessä puurtamista.

Olen usein törmännyt usein myös pohdintoihin siitä, voiko palapelikilpailuihin osallistua, jos ei koe olevansa riittävän nopea, tai ei ole aivan varma, saisiko palapelin annetussa ajassa valmiiksi. Haluaisin kannustaa kaikkia osallistumaan tapahtumiin rohkeasti: vaikka palapelin kokoaminen ei sujuisi optimaalisesti, kisakokemus voi silti olla mahtava. Minulle onkin hyvin tärkeää, että Palasina Studion kisoihin voi tulla mukaan matalalla kynnyksellä ja olen pyrkinyt luomaan tapahtumiimme kannustavan ja yhteisöllisen ilmapiirin.

Eräs tärkeä hetki on kisojen jälkeinen keskustelu: pysähdymme palapelin äärelle ja pohdimme yhdessä, miten kokoaminen eteni. Mikä sujui hyvin ja mikä tuntui vaikealta? Voisiko jotakin tehdä ensi kerralla eri tavalla? Muilta saadut vinkit ovat usein kullanarvoisia. Ajattelen, että kilpailuissamme onkin eräänlainen “valmentava ote,” vaikka toimimmekin enemmänkin fasilitaattoreina sille, että osallistujat voivat tehdä oivalluksia ja oppia toisiltaan.

Lopuksi

Olen itse kaivannut rennompaa kisailua virallisten ja kovatasoisten huippusarjojen rinnalle. Koska tällaisia kisoja on ollut Suomessa tarjolla vain harvoin, päädyin lopulta järjestämään niitä itse. Vaikka olen nyt järjestävänä osapuolena, enkä enää kisan käänteissä mukana, olen saanut valtavasti ideoita ja inspiraatiota omaan tekemiseeni kilpailuja seuratessani. Joskus tuntuu jopa siltä, että kisojen seuraaminen on jännittävämpää kuin itse kisaaminen.

Toivon sydämestäni, että rohkenette mukaan palapeliurheilutapahtumiin, jos ne yhtään kiinnostavat! Ja kannustan osallistumaan Palasina Studion kilpailuihin toivoen, että koette ne yhtä antoisina.

🧡: Rosa / Palasina Studio