Strategiasta ja taktiikasta osa 1

Palapeliurheilussa tärkeintä on kokoamisen jatkuvuus ja vauhdissa pysyminen. Jos jokin ei toimi, tulee kurssia korjata pikaisesti. Palapeliurheilun huipputasolla tietoja ja taitoja sovelletaan palapelikohtaisesti ja päätökset tehdään nopeasti, jopa sekunneissa. Intensiivisessä kilpailutilanteessa tietoisesti valittu strategia ja työkalupakillinen toimivia taktiikoita auttavat palapelin valmiiksi saamisessa. Nopeus syntyy siitä, että oikein valittu strategia vähentää turhaa työtä ja toimivat taktiikat tekevät kokoamisesta sujuvaa.

Strategia on suunnitelmallinen kokonaiskuva siitä, miten jokin tietty palapeli ratkaistaan mahdollisimman tehokkaasti.

Taktiikka on palapelin tiettyyn alueeseen tai kokoamisvaiheeseen kohdistuva toimintatapa, jonka avulla palat saadaan koottua.

Usein strategia ja taktiikka kulkevat käsi kädessä, tai oikeastaan taktiikka seuraa strategiaa: strategian avulla valitaan sopiva taktiikka kuhunkin tilanteeseen.

 

Yleisimpiä strategioita ja taktiikoita

Palapeliurheilussa strategia määrittää lähestymistavan, kokoamisjärjestyksen ja palojen sekä kokoajien sijoittelun. Kun katsot palapeliä, voit esimerkiksi pohtia mikä/mitkä palapelin osiot ovat sinulle helppoja tai vaikeita, eli mistä kannattaisi aloittaa ja miten edetä sen jälkeen. Lisäksi voit pohtia miten minimoida käsien liikkeet kokoamisen aikana, eli mihin sijoitat palat ja itsesi suhteessa kokoamisalueeseen eri vaiheissa. Asemointia on erityisen tärkeää suunnitella, jos kokoamiseen osallistuu useampi kuin yksi henkilö: istutaanko vierekkäin, kulmikkain vai vastakkain, minne palat asetetaan ja mihin suuntaan palapeli kootaan eri kokoajien näkökulmasta, vaikuttaa yllättävän paljon lopputulokseen.

Yksilökisaajan näkökulmasta omien liikkeiden optimointi on keskeinen osa strategiaa, sillä samaan palaan koskee helposti monta kertaa, mikä kertautuu ja näkyy kokonaisajassa. Palapeliurheilussa yksikin sekunti voi ratkaista kisan, joten pienestäkin optimoinnista on hyötyä. Strategisesti koottaessa voi esimeriksi pyrkiä siihen, että käsittelee jokaisen palan vain kerran tai kaksi: poimi vain varmasti tunnistamasi palat ja sijoita ne omalle paikalleen, tai samaan paikkaan muiden vastaavien palojen kanssa.

Tilanhallinnan tärkein tehtävä on tuoda selkeyttä kokoamiseen. Yleisin strategia on sijoittaa käännetyt palat kokoamisalueen toiseen päätyyn ja koota palapeli tyhjäksi jätettyyn alueeseen. Näin tarvittavia paloja voidaan etsiä yhdestä paikasta, eikä niitä tarvitse siirtää pois koottujen alueiden tieltä. Muitakin lähestymistapoja on: sateenkaaressa palat sijoitetaan kaareen ja palapeli kootaan kaaren sisälle, ja kaaosstrategiassa palat levitetään tasaisesti koko pöydälle ja alueita kootaan sinne tänne palojen keskelle. Sateenkaaren etuna on se, että siinä voidaan työskennellä palojen kanssa itsensä lähellä, kauas kurottelun sijaan – toki tällöin paloja täytyy etsiä palapelin kolmelta eri sivulta. Kaaosstrategia toimii puolestaan hyvin silloin, kun palapelissä on selkeästi toisistaan erottuvia, pienehköjä tai keksikokoisia alueita. Kaaosstrategiaa voisi hyödyntää esimerkiksi kollaasipalapelien kanssa.

Kokoamisjärjestyksen päättäminen on myös keskeinen strateginen valinta: mistä aloitat, mihin etenet ja mitä jätät loppuvaiheeseen. Näin ollen esimerkiksi se, kokoaako reunan ensin, keskivaiheilla vai lopuksi on strateginen valinta. Tyypillisintä on aloittaa joko reunapaloista niiden selkeän muodon vuoksi, tai palapelin parhaiten erottuvasta, helposta osiosta, jotta pääsee hyvään vauhtiin. Helposta vaikeaan -strategian seurauksena kokoamisen alussa kootuista alueista muodostuu ”ankkureita”, joihin voi myöhemmin kiinnittää muita paloja. Tästä päästäänkin kätevästi kokoamistaktiikan puolelle. Edellä kuvattu ankkuritaktiikka on yleispätevä ja toimii useimpien palapelien kanssa. Ankkurina voi toimia vaikkapa värialueiden reuna, teksti, kukan keskiosa tai kasvojen silmät.

Ankkuritaktiikan rinnakkaistaktiikka on saarekkeiden rakentaminen (island building), jossa kootaan jokin kokonainen alue omalle paikalleen. Näiden kahden erona on se, että ankkurina voi toimia pelkkä yksittäinen silmä, mutta saarekkeessa koottaisiin koko kasvot. Ankkureiden tai saarekkeiden ympärille laajentamista kutsutaan auringonsädetaktiikaksi (sunbursting). Auringonsädetaktiikka on erityisen hyödyllinen vaikeiden palapelien kanssa, sillä siinä palojen muotoa voidaan käyttää kokoamisen apuna ja koottuihin alueisiin kiinnittyvien palojen löytäminen on siten tyhjästä kokoamista helpompaa.

Kokoamisen apuna toimivat myös erilaiset lajittelutaktiikat. Lajittelutaktiikoita ovat muodon, värien, tekstuurien ja kategorioiden (esim. kaikki teekupit tai taivas palat) mukaan lajittelu. Mallikuvaa voidaan hyödyntää kokoamisessa eri tavoin, esimerkiksi pick & placing taktiikassa yksittäiset palat tunnistetaan ja sijoitetaan paikoilleen mallikuvan avulla.

Vauhdin hidastumisen ja pysähtymisen välttämiseen on omat taktiikkansa: jos työstetty alue ei etene, voi määrittää itselleen vaihtamistaktiikan, jota soveltaa heti vauhdin hidastuessa. Vaihtamistaktiikassa päätetään tietty raja, esimerkiksi jos pala ei sovi parin nopean kokeilun jälkeen tulee siirtyä toiseen alueeseen. Välissä voi koota jonkin toisen alueen ja palata sitten takaisin aiemmin työn alla olleisiin paloihin – usein kokoaminen sujuu kummasti aiempaa yritystä paremmin, kun aivot ovat saaneet rauhassa työstää aiempaa aluetta taustalla. Strategian tasolla puolestaan toimitaan, kun päätetään, missä vaiheessa mitäkin taktiikkaa käytetään. Strategiassa kokoamisnopeuden ylläpysymisen kannalta keskeistä on joustavuus, eli tehtyjen valintojen uudelleen arviointi ja taktiikoiden vaihtaminen lennosta.

Lopuksi voisi vielä tiivistää:

Strategia on tiedon soveltamista eli valinta siitä, mitä teet seuraavaksi ja miksi.

Taktiikka on taidon soveltamista, eli määrittää miten teet sen.

Strategia kumpuaa omien vahvuuksien ja kehityskohtien, sekä erilaisten kuvien ja leikkausten ymmärtämisestä, ja taktiikat ovat ulkoa opeteltuja tekniikoita ja toimintamalleja.

Nopeus kehittyy eniten silloin, kun strategialla onnistutaan vähentämään epävarmuutta ja taktisella toteutuksella kitkaa.

 ---

Artikkelin lähteenä on käytetty Mari Blackin ja Jim Eakinsin loistavaa Terminology Tuesday -Instagram julkaisusarjaa. Jim ja Mari ovat palapeliurheilun pioneereja, niin terminologian sanallistamisen, kuin kokoamistekniikoiden osalta, ja he ovat kehittäneet esimerkiksi sunbursting -termin.